Artikkeli Teleforum-lehteen

Tämä artikkeli on lyhennelmä jo kerran blogissani http://mattimakkonen.blogspot.com/ julkaisemastani kirjoituksesta. Tein lyhennelmän TeleForum ry:n toimitusjohtaja Ville Nurmen pyynnöstä yhdistyksen lehteä varten, jossa se ilmestynee lähiaikoina. TeleForum ry http://www.teleforum-ry.fi/ valvoo sellaisten palvelutuottajien etuja, jotka yrittävät käyttää operaattoreiden televerkkoja jakelukanavanaan. Sitä työtä Suomessa riittää vielä paljon. Jutussa on erityisesti terveisiä niille, jotka mahdollisesti voisivat vaikuttaa operaattoreiden tapaan hinnoitella hallussaan olevia palvelukomponentteja, jotka ovat elintärkeitä palveluteollisuuden kukoistukselle.


Kännykkäpalveluiden putki?

Silloin tällöin julkisessa keskustelussa ihmetellään, kuinka Suomi, entinen kännykkäpalveluiden mallimaa, on jäänyt jälkeen muun maailman kehityksestä. Soneran listautuessa pörssiin sen myyntipuheiden ydintä olivat edistykselliset mobiilipalvelut: "Wash your car or buy a coke with your mobile phone". "More than 10% of the revenues come already today from value added mobile services" antoi myös lupauksen tulevasta. 1990-luvun lopulla Sonera ja Suomi olivat palveluiden määrässä, laadussa ja käytössä maailman kärjessä. Siltä ajalta on peräisin mielikuva, että Suomi on erityisen edistyksellinen matkaviestinpalveluiden maa.

Olennaista 80- ja 90-lukujen palvelukehityksessä oli, että se oli operaattorivetoista. Vahvin kehittäjäoperaattori, Telen matkaviestinyksikkö, ei kuitenkaan pyrkinyt tekemään palveluista omaa liiketoimintaansa enempää, kuin oli tarpeen tien raivaamiseksi niiden siirtymiselle verkkoon. Operaattorin keskeiseksi tehtäväksi nähtiin siellä verkon omistamiseen ja hallitsemiseen perustuva yhdistäminen ja liikenteen välittäminen ja palveluiden kehittymistä muiden liiketoimintana pidettiin hyvänä asiana.

Se oli joidenkin mielestä kuitenkin väärin. Sonerassa alettiin vilkuilla palvelusisältöjen suuntaan ja sisäisissä palavereissa uhiteltiin esimerkiksi omien pankki- tai mediapalveluiden käynnistämisellä. Operaattorin perustehtävään keskittymisen varotettiin johtavan ”bittiputken” rooliin, mikä aliarvioi pahasti operaattorin luontevaa ja vahvaa roolia miljoonien asiakkaiden ja tuhansien palveluiden välissä.

Pörssilistauksen jälkeen Sonera valitsikin strategiakseen laittaa kaikki paukut oman palveluliiketoimintansa kehittämiseen. Strategian epäonnistuminen lähes tuhosi yrityksen ja Soneran mukana tuhoutui lähes instituutionomainen kehitysympäristö, jonka tulokset hyödyttivät kaikkia ekosysteemin suomalaisia jäseniä. Mitä nyt sitten voitaisiin tehdä palvelukehityksen nostamiseksi sille tasolle, että Suomea voitaisiin uudelleen kutsua kärkimaaksi? Osaamisesta se ei ole kiinni, sillä ICT-klusterimme ja mobiiliosaamisemme ovat edelleen maailman huippua. Suomalaiset asiakkaat ovat valmiita omaksumaan hyödyllisiä palveluita edellyttäen, ettei niitä samalla koeta rahastusyrityksiksi. Ongelma saattaakin olla toimijoiden motiiveissa. Operaattoreiden yritys omia palveluliiketoiminta on jättänyt pitkään kestävän epäluulon niiden vilpittömyyttä kohtaan. Operaattoreiden uskotaan käyttävän pullonkaula-asemaansa törkeästi hyväkseen ja rahastavan muiden kehittämillä palveluilla sen sijaan, että tyytyisivät kohtuullisiin korvauksiin palveluiden ja palvelumaksujen välittämisestä.
Ongelmasta on jatkuvasti myös näyttöä. Mobiilipalveluiden arvoketjussa operaattorin luontevana roolina palveluiden yhdistämisen lisäksi on maksuja koskevien tietojen välittäminen ja käsitteleminen siten, että palvelun tuottaja saa lopulta rahansa palveluita käyttäviltä. Operaattoreiden perimät laskutuskorvaukset ovat kuitenkin tyypillisesti moninkertaiset laskutuksen kustannuksiin verrattuna.

Tässä onkin opin paikka pelisääntöjen laatijalle. Ne ovat toimillaan ahdistaneet verkkoja kilpailemaan keskenään, mutta ovat jättäneet sitten palvelutuotannon ja palveluoperoinnin rajapinnan rauhaan. Laskutuskorvauksien, yhdysliikennemaksujen ja vastaavien valvonta ja hintojen reilu kohtuullistaminen, sekä palvelutuottajille annettavat paremmat oikeudet päästä jakamaan asiakas- ja liittymähallinnan kriittisiä tietoja avaisivat reheviä uusia palveluinnovoinnin lähteitä.Se mitä Internet on jo tehnyt palveluille laakakaistaisten yhteyksien puitteissa, tulee hallitsemaan kehitystä myös mobiilipuolella. Se merkitsee älykkäiden palveluiden tulvaa tehokkaiden yhteyksien läpi. Jos joku haluaa kutsua niitä bittiputkiksi, kutsukoon. Minun mielestäni parempi termi on palveluputki. Operaattorit saisivat mieluusti kilpailla sillä, kenen putki välittää palveluita tehokkaimmin ja edullisimmin, kuten myös sillä, kenen asiakaspalvelu vastaa.

Ilkka haastatteli minua

Tietotekniikassa aika keskittyä sisältöjen rakentamiseen
Juhani Martikkala
keskiviikko 19.09.2007

(kuvateksti) Viime vuosikymmenien kehitys on keskittänyt väkeä maalta kaupunkeihin. Matti Makkonen uskoo, että tietotekniikka tarjoaa mahdollisuuden käänteiseen kehitykseen. Kuva: Kari Löfhjelm

Tietotekniikan kehitys on nyt vaiheessa, jolloin on aika ryhtyä rakentamaan sisältöjä ja toisaalta parantamaan tuottavuutta julkisessa hallinnossa.Diplomi-insinööri Matti Makkonen uskoo, että jos näitä sisältöjä rakennetaan viisaasti alueellisista lähtökohdista, tietotekniikka palvelisi maakuntien kehitystä. Syntyisi käänteinen Kiina-ilmiö, kun pienimuotoisenkin toiminnan tehokkuus paranee.Matti Makkosen puheelle antaa pontta se, että hän on yksi matkapuhelinalan uranuurtajista ja häntä pidetään muun muassa tekstiviestien isänä. Hän on toiminut mm. Telia-Soneran edeltäjän Tele Finlandin matkapuhelinpuolen johtajana, Nokian tehtävissä ja puhelinyhtiöiden omistaman Finnet Oy:n toimitusjohtajana.Makkonen on seurannut sisältä päin, miten tietotekniikan kehitys on muuttanut ihmisten toimintaa ja mullistanut maailmaa. Vai onko mullistanut? Makkosen mielestä välineet ovat olemassa ja mullistus alkamassa.Makkosen kolmen miehen insinööriryhmä keksi joskus vuonna 1983, että matkapuhelin voi vastaanottaa toisesta matkapuhelimesta lähetetyn kirjoitetun viestin. Tarkkaa ajankohtaa ei dokumentoitu eikä keksintöä patentoitu. Kesti yli kymmenen vuotta, ennen kuin Nokia toi markkinoille puhelinmallin, jolla viestin lähettäminen oli helppoa. Asteittain tekstiviestit ovat tulleet osaksi ihmisten arkipäivää.

Kylän kuppilasta internetiin

Matti Makkonen arvioi, että kännykät ja internet ovat nyt teknisen kehityksensä puolesta vakiintuneet niin, että nyt niiden varaan voidaan ryhtyä rakentamaan laajassa mitassa paikallisia sisältöjä. Internet on tähän asti kehittynyt kohti keskitettyjä palveluita, globaaleja kauppapaikkoja. Mutta moni paikallinenkin edelläkävijä on jo verkossa, eivätkä pohjalaiset ole jälkijunassa.Makkonen huomasi tämän jokin vuosi sitten, kun mies ryhtyi rakentamaan kesämökkiä Savonlinnan seudulle ja turvautui internetiin löytääkseen hirsirakentajia. Näitähän löytyi, mutta ei ensimmäistäkään lähiseudulla vaan useimmat Etelä-Pohjanmaalta. - Täkäläisillä siis on selvästi paremmat valmiudet mennä internetin hyötykäyttöön, kuin idän yrittäjillä, Makkonen sanoo kohteliaasti. Savossa oli parempi laittaa sana kiertämään kylänmiesten keskuuteen. Kirkonkylän kuppila on siellä vielä toimivampi kuin internet.

Sanomalehdet internetissä

Kun kirkonkylän kuppilasta päästään hyödyntämään internetiä arkipäivän elämässä, tarvitaan alueellista sisältöä. Makkosen mukaan alueelliset puhelinyhtiöt voisivat ottaa vastuun alueellisesta sisällöntuotannosta. Teleoperaattorit ovat tehneet työtä puhelinyhteyksien muuttamiseksi laajakaistayhteyksiksi, ja niillä voisi Makkosen mukaan olla avainrooli myös seuraavassa vaiheessa, laajakaistayhteyksien hyödyntämisessä.- Nyt olisi mentävä mukaan ihmisten arkeen ja kehitettävä toimintatapoja arjen tietoyhteiskuntaan. - Teleyhtiöt voivat kehittää toimintaansa alueellisista lähtökohdista, esimerkiksi auttaa alueen toimijoita menemään internetiin ja ottamaan siitä kaikki hyöty irti.Makkonen ottaa esimerkkinä muutoksesta sanomalehdet. Lehdet ovat menneet nettiin alun perin sillä ajatuksella, että se voisi olla uusi tehokas jakelukanava, ja jonne menemistä ei voi välttää. - Aktiivisesti netissä toimivat sanomalehdet ovat kehittymässä interaktiivisiksi uutisten ja tarinoiden välittäjiksi ja keskusteluiden promoottoreiksi.

Pankit panostivat tietotekniikkaan

Tietotekniikan hyväksikäyttö on säästänyt jo paljon työtä, mutta Makkosen arvion mukaan yhteiskunnassa voidaan lisätä tuottavuutta vielä paljon käyttämällä tietotekniikkaa hyväksi täysimääräisesti. Julkisuudessa on esitetty laskelmia miljardisäästöistä, jos yhteiskunnan palveluja hiukan tehostetaan. Jos siis toimittaisiin nykyisiä käytäntöjä fiksummin, olisi rahaa käytettävissä muuhun tärkeään. Tämä edellyttäisi julkisten palvelujen yhtenäistämistä ja tuotteistamista. Makkonen ottaa esimerkiksi pankit, jotka laman karvaiden kokemusten jälkeen panostivat tehostamiseen, erityisesti tietotekniikkaan. Enää ei mennä kunnan keskustaan jonottamaan pankkitiskille, vaan palvelut on yhdenmukaistettu, tuotteistettu ja keskitetty tietojärjestelmiin. Palvelut ovat tehokkaasti siellä missä ihmiset liikkuvat, ja toisaalta resursseja säästyy kasvokkain hoidettavaan palveluun.

Kunnista palvelujen jakelukanava

Samanlaisella mallilla voitaisiin Makkosen mukaan oleellisesti parantaa kunnallisten palvelujen tuottavuutta. Palvelujen kehitystyö keskitettäisiin ja esimerkiksi tietotekniikka olisi yhtenäistä. Kunnat toimisivat palvelujen jakelukanavina. - Kunnilla on hyviä ja huonoja ratkaisuja, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeintä olisivat yhtenäiset toimintatavat. - Myös sairaaloissa tietotekniikkaa nykyistä laajemmin hyödyntämällä voitaisiin nopeasti parantaa tuottavuutta.

Kissa nostaa häntäänsä

Joskus on tilanteita, joissa ei voi olla hiljaa. Suomen Kuvalehti jakoi artikkelissaan kiitosta Jorma Ollilalle ja Suomen opetusministeriölle teleyhteyksien järjestämisestä Neuvostoliitosta irti pyristelleen Viron johdolle. Kiitos olisi kuulunut Telelle, joka toimitti virolaisille verkon ja puhelimet. Henkilöistä sankari oli Raine Mönkkönen, joka eräänä iltana soitti minulle ja pyysi lupaa poistaa ulkomaanestot Viron hallituksen puhelimista.

Kirjoitin alla olevan vastineen, joka myös julkaistiin.

Viron johdon NMT-yhteyksistä 90-luvun alussa

Lennart Meren muistoartikkelissa (SK 11/06) viitataan mm. NMT-puhelimiin, joilla oli merkittävä rooli Lennart Meren ja Viron valtion johdon yhteytenä itsenäisyyden palautumisen kriittisissä vaiheissa. Haluan täydentää ja korjata artikkelin tietoja.

Telen (Sonera) merkittävimpiä 90-luvun alun hankkeita oli Viron NMT. Yhteydet toteutettiin siten, että verkon keskus oli Suomessa ja Viroon rakennettiin vain tukiasemia. Verkko palveli alkuvaiheessa lähinnä Virossa vierailevia ulkomaalaisia. Virolaisilla oli puhelimia vain "virkakäytössä" ja ulkomaalaisten yritysten edustajilla. NMT käynnistyi jo neuvostovallan aikana Moskovasta sadun luvan turvin.

Myös Viron valtion johdon keskeisillä henkilöillä oli NMT. Puhelimet ja liittymät lahjoitti Tele, joka kustansi myös puhelut. Lahjapuhelimista oli estetty soittaminen muualle kuin Suomeen, Ruotsiin tai Viroon. Valtion johdolle avattiin kuitenkin vapaat ulkomaapuhelut, kun johto hajaantui ulkomaisiin pääkaupunkeihin itsenäistymisen kriittisissä käänteisteissä. NMT-yhteydet toimivatkin myös silloin, kun muu ulkomaanliikenne katkaistiin.

Jorma Ollilalla ja Suomen opetusministeriöllä ei asiassa ollut roolia, vaikka artikkelissa niin mainitaan.

Terveisin Matti Makkonen
Soneran matkapuhelinpalveluiden johtaja vuosina 1988 - 2000

Tekstiviestin isän tuskaa

Tekstiviestin keksijän roolista on minulle ollut joskus jopa pientä harmia. Alla oleva vastineeni Helsingin sanomien kirjoitukseen selventää tätä näkökulmaa:

Vielä työsuhdekeksinnöistä

Helsingin Sanomien taloussivuilla oli 11.6.2006 hyvä ja perusteltu toimittaja Tuomo Pietiläisen artikkeli työsuhdekeksinnöistä ja keksijöiden kannustamisesta. Tekstiviesti oli esimerkkinä keksinnöistä, jotka ovat olleet erittäin tuottavia, mutta keksijät ovat jääneet korvauksetta. Tekstiviestissä on käynyt juuri näin, mutta haluan oikaista artikkelin antamaa kuvaa korvauksista.

Päinvastoin kuin kirjoituksessa oleva sitaatti antaa ymmärtää, en kaipaa taloudellista korvausta tekstiviestistä. Keksintö on syntynyt kansainvälisessä yhteistyössä 1980-luvun alussa. Silloin ei pidetty sopivana yhteistyössä syntyneiden palveluideoiden ja keksintöjen suojaamista. Kehitystyö perustui nimenomaan avoimeen ideointiin ja ideoiden vaihtamiseen. Työryhmissä ideoista tehtiin järjestelmä- ja laitespesifikaatiot ja sitä kautta toimivia palveluita.

Myös tekstiviesti perustuu avoimeen kehitysympäristöön ja satojen ihmisten panokseen. Kukaan meistä alkuperäisen idean kehittäneistä (Seppo Tiainen, Juhani Tapiola ja allekirjoittanut) ei tehnyt asiasta edes rekisteröimiskelpoista dokumenttia, jolla keksintö voitaisiin osoittaa. Keksintömme vietiin pohjoismaisten työryhmien kautta eurooppalaiseen GSM-järjestelmään ja sitä kautta miljoonien ihmisten arkeen. Koko matkaviestinnän jättimäinen liiketoiminta perustuu kansainvälisissä kehitysorganisaatioissa pyyteettömästi työskennelleiden tuntemattomien ihmisten ideoihin, niistä käytyihin keskusteluihin ja yhteiseen kehitystyöhön. Olisi väärin palata takaisin historiaan, ja vaatia tekstiviestin osalta toimittavaksi toisin.

Oma jälkiviisauteni tekstiviestin todennäköisenä ensimmäisenä ideoijana kävi mielessäni joskus 1990-luvun lopussa, kun kännyköistä ja tekstiviesteistä oli tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Kansainväliseen kehitysyhteistyöhön perustuneista menestyneistä liiketoimista oli tullut omistuksilla kauppaa käyvien etua palvelevia pörssiyhtiöitä. Tuntui pahalta koko entisen pyyteettömän kehittäjäjoukon puolesta, että sen arvokkaaksi osoittautunut työ vaurastutti aivan muita ihmisiä. Halusin unohtaa tekstiviestin keksimishistorian, koska asialle ei enää voinut mitään. Kun aikaa on nyt kulunut, uskallan leikkiä taas ”entä jos” -ajatuksella. Jos nyt keksisimme tekstiviestin, hakisimme sille patenttia, perustaisimme oman yhtiön tuottamaan tekstiviestinnän välineitä, ja vaatisimme rojalteja kaikilta tekstiviestien välittäjiltä.

Jos työnantajani olisi reilu, ilmoittaisimme työsuhdekeksinnöstä, auttaisimme sen toteuttamisessa ja nauttisimme meille keksijöille kuuluvista menestykseen perustuvista korvauksista. Luulen, että viittaamani artikkelin sanoma olikin juuri tämä. Innovaatioihin kannustamiseksi yrityksissä tulisi noudattaa politiikkaa, jonka mukaan tuottaviksi osoittautuvista keksinnöistä maksettaisiin niiden todellisen arvon mukaisia korvauksia. Mielestäni näin pitäisi olla riippumatta siitä, patentoidaanko keksinnöt vai ei.

Matti Makkonen
”Tekstiviestin isä”

Totuus maailman ensimmäisestä GSM:stä

Matkaviestinnän kehityksestä puhuttaessa kuulee usein sanottavan totuutena, että Radiolinja avasi maaliman ensimmäisen GSM-verkon 1.7.1992. Asialla nyt ei sinänsä ole suurta merkitystä, mutta kun olin itse avaamassa lehdistön ja TV-kameroiden edessä samaan aikaan kilpailevaa verkkoa, toivoisin asiasta jäävän historiaan oikeamman totuuden.

Tässä Helsingin Sanomien uutinen seuraavalta päivältä.

HS - Talous - 2.7.1991 - 6420 merkkiä - 1. painos
Kilpailevat gsm-puhelinverkot aloittivat koeliikenteen Suomessa
Tyyppihyväksytyt puhelimet tulevat kauppoihin vasta ensi vuonna

Suomessa aloitti maanantaina toimintansa kaksi kilpailevaa gsm-matkapuhelinverkkoa, joista toista pyörittää yksityinen Radiolinja ja toista valtion Posti- ja telelaitos (Ptl). Gsm-verkkojen koekäyttö alkoi samanaikaisesti myös Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa.
Digitaalisen verkon yleinen käyttöönotto lykkääntyy kuitenkin yli vuodenvaihteen, koska siihen sopivia puhelimia ei ole tyyppihyväksytty. Ptl:n arvion mukaan kaupasta saa tyyppihyväksyttyjä gsm-puhelimia vasta ensi vuoden maaliskuussa.
Useimmat markkinoille alkuvaiheessa tulevat valmistajat julkistavat kaupalliset gsm-puhelimensa vasta lokakuun puolivälissä Telecom -91 näyttelyssä Genevessä.
Gsm-verkon (global system for mobile communications) tarkoitus on avata suorat matkapuhelinyhteydet Euroopan maiden välillä. Tämän vuoden lopulla verkon pitäisi kattaa tärkeimmät liikenneterminaalit, pääkaupungit ja niiden väliset liikenneväylät.
Yksityinen Radiolinja sai toimilupansa viime vuoden lokakuussa pitkän kädenväännön jälkeen. Posti- ja telelaitos vastusti toimiluvan myöntämistä yksityiselle kilpailijalle, koska kahden verkon perustaminen Suomen markkinoille on sen mukaan tuhlausta.
Radiolinja perusteli omaa verkkoaan kilpailun tarpeella. Se lupasi tarjota Euroopan laajuiset matkapuhelinpalvelut puolet halvemmalla kuin valtiollinen telelaitos.
Radiolinjasta kaksi kolmannesta omistavat tulevat käyttäjät kuten pankit, vakuutusyhtiöt sekä kauppa- ja teollisuusyritykset. Kolmanneksen omistavat alueelliset puhelinlaitokset.
Radiolinjan verkko avattiin koekäyttöön maanantaina Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Radiolinja lupaa tuoda verkkonsa kaupalliseen käyttöön tämän vuoden viimeisellä neljänneksellä.
Radiolinjan Europuhelimeksi ristimän gsm-verkon on tarkoitus toimia vuoden lopussa pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella ja Lahdessa sekä näistä kaupungeista Helsinkiin johtavilla valtateillä.
Radiolinja lupaa laajentaa verkkoaan niin, että vuoteen 1995 mennessä sen peittoalueella asuu jo 95 prosenttia suomalaisista ja vuoteen 2000 mennessä jokainen suomalainen liikkuu päivittäin verkon peittoalueella. Radiolinjan yleisölle tarkoitettu peittoaluekartta julkaistaan syyskuun lopulla vähän ennen Geneven Telecom-näyttelyä.

Holkeri paikkasi
avajaismöhläyksen

Laitteet Radiolinjan verkkoon on tilattu suomalaiselta Nokialta ja saksalaiselta Siemensiltä. Avaustilaisuudessa käytettiin Nokian laitteita. Helsingin, Turun ja Tampereen tukiasemat on tukiasemaohjainten kautta kytketty Tampereella sijaitsevaan Nokian DX-200-perustaiseen gsm-keskukseen.
Radiolinjan verkon avaustilaisuuden pelasti Suomen Pankin johtokunnan jäsen, pankinjohtaja Harri Holkeri. Hän todisti, että avauspuhelu Turun kaupunginjohtajan Juhani Lepän kanssa onnistui, vaikka Helsingin Esplanadille kokoontuneen yleisön kuultavaksi tarkoitettu keskustelu ei välittynytkään kovaäänisiin.
Holkeri totesi kalpenevien Radiolinjan edustajien helpotukseksi, että hänen silakka-asioita kosketellut keskustelunsa kaupunginjohtaja Lepän kanssa välittyi puhelimeen erinomaisesti.

Ihmisen ja Internetin välissä

Tiivistelmä DI Matti Makkosen puheenvuorosta SSP:n 120-vuotisjuhlaseminaarissa 18.4.2007


Toimiva visio on sellainen, joka houkuttelee taakseen useita toimijoita ja toteuttaa itse itsensä. Esimerkkinä on pohjoismaisten telehallintojen piirissä 1980-luvun alussa virinnyt ajatus taskupuhelimesta jokaisen kansalaisen hallussa. Siihen uskonut valmistava teollisuus loi visiota toteuttaessaan samalla itselleen maailmanlaajuiset markkinat.

Alueellinen teletoiminta perustuu toista sataa vuotta sitten käynnistettyihin palveluihin, joilla yhdistettiin etäällä sijaitsevia kohteita toisiinsa puhelinjohdoilla. Kun maailma on voimalla siirtymässä Internetiin, on aiheellista kysyä, minkälaisen vision varaan alueellista teletoimintaa voisi jatkaa tästä eteenpäin.

Internet on osoittautunut niin voimakkaaksi, että sen voidaan olettaa hallitsevan telepalveluiden kehitystä kauan. Jotkut puhuvat jopa ihmiskunnan evoluutioharppauksesta, joka on käynnistynyt itse asiassa jo kirjapainotaidon keksimisestä, mutta joka vasta nyt - kaiken maailman tiedon ollessa tarjolla jopa kännyköihin - on pääsemässä vauhtiin. Joka tapauksessa Internet on jo luonut uutta kulttuuria ja uusia toimintatapoja. Tietoa ei enää yritetä päntätä päähän, kun paljon enemmän voi saada verkosta.

Mikään tekninen ratkaisu on tuskin yhtä pysyvä kuin ihmiset kommunikointitarpeineen. Sen vuoksi niiden pitää ohjata myös teknistä kehitystä. Internet on tähän asti kehittynyt lähinnä kohti keskitettyjä palveluita. On olemassa kuitenkin paljon ihmisten jokapäiväisessä arjessa olevia asioita, jotka voitaisiin tehokkaasti hoitaa verkon avulla, kunhan välineet ja toimintatavat sen vain mahdollistaisivat. Paikallisten kaupallisten palveluiden löytäminen netistä on vaikeaa verrattuna globaaleihin kauppapaikkoihin. Myös esimerkiksi nettiäänestys olisi jo teknisesti toteutettavissa, jos poliittista tahtoa siihen olisi.

Globaali kehitys johtaa siihen, ettei yhteiskunnassa voida jättää käyttämättä kaikkia niitä keinoja, joilla sen toimintaa tehostetaan. Jotkut pelkäävät kehitystä ja sen mukanaan tuomia ilmiöitä. Töiden pelätään pakenevan Kiinaan. Tietotekniikka ja televiestintä tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden käänteiseen kehitykseen. Samalla, kun ne ovat globaaleja, ne mahdollistavat
toiminnan kaikkialla. Tehokkaiden tietotekniikkaratkaisuiden ja viestintäpalveluiden avulla voidaan asioita hoitaa myös kaukana tavaroiden jättimarkkinoista ja myös pienimuotoinen toiminta voidaan hoitaa tehokkaasti.

Tämä havainto voisi olla alueellisen teletoiminnan uuden vision ydin. On runsaasti asioita paikallisella ja alueellisella tasolla, jotka voitaisiin hoitaa tehokkaammin verkon avulla. Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian 2007-2015 tavoitteena on Kiinailmiötä vastaavan Suomi-ilmiön synnyttäminen. Sen Suomi on kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta. Sama Kiina – Suomi –asetelma vallitsee myös akselilla Suomi – sen alueet ja samaa strategiaa voi hyvin soveltaa myös paikallisten tavoitteiden edistämiseksi suhteessa keskitettyihin kansallisiin ratkaisuihin.

Seuraavan kehitysvaiheen toivoisi tuovan Internetin lähelle, ihmisten arkeen. Tämä merkitsee läheisten asioiden ja arkisten palveluiden tulemista Internetin sisällöksi. Arjen tietoyhteiskunnan parhaita asiantuntijoita ovat arkeaan elävät ihmiset ja organisaatiot. Aiemmin tietoyhteiskuntastrategiassa korostettiin laajakaistayhteyksien luomista. Teleoperaattorit ovat tehneet loistavaa työtä puhelinyhteyksien muuttamiseksi laajakaistayhteyksiksi ja niillä voisi olla avainrooli myös seuraavassa vaiheessa, jossa keskitytään laajakaistayhteyksien hyödyntämiseen. Niiden on mentävä mukaan ihmisten arkeen ja kehitettävä toimintatapoja, joilla arjen tietoyhteiskuntaa toteutetaan. Asiakkailleen alueelliset teleyhtiöt ovat ihanteellisia kumppaneita kaikessa, missä toiminnan kehittämisellä alueellisista lähtökohdista myös Internetin valtakaudella on merkitystä.

Esimerkkinä Internetin tuomasta muutoksesta perinteistä rikkaaseen toimialaan ovat sanomalehdet. Lehdet ovat menneet nettiin alun perin sillä ajatuksella, että se voisi olla uusi tehokas jakelukanava, ja jonne menemistä ei voi välttää. Myös mainonta on voimakkaasti siirtymässä nettiin ja sen myötä motiivit nettilehtien kehittämiseksi kasvavat. Aktiivisesti netissä toimivat lehdet ovat kehittymässä interaktiivisiksi uutisten ja tarinoiden välittäjiksi ja keskusteluiden promoottoreiksi. Niillä voi olla merkittävä vaikutus jopa kansanvallan toteutumiseen. Vastaavalla tavalla alueellisista teleyrityksistä voisi tulla paikallisten ja alueellisten nettipalveluiden promoottoreita, jotka toteuttavat arjen tietoyhteiskuntaa.

Monet alueelliset teleyhtiöt ovat valinneet keskeiseksi visiokseen perinteisen puhelinliiketoiminnan hiipumisen. Omistajakunnan välittömiä taloudellisia etuja puolustaakseen ne ovat hakeutuneet suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joilla on isommat resurssit kehittää uusia korvaavia liiketoimintoja. On mahdollista valita myös toiminnan kehittäminen alueellisista lähtökohdista ja puolustaa ehkä enemmän välillisiä alueellisia hyötyjä. Ne toteutuvat parhaiten siten, että alueellinen teleyritys auttaa alueen toimijoita menemään nettiin ja ottamaan siitä kaikki hyöty irti.

Tärkeänä tehtävänä säilyy myös parempien yhteyksien rakentaminen. Laajakaistayhteyksien nopeuksia on tavoitteena kasvattaa yli sataan megatavuun sekunnissa, mikä mahdollistaa myös TV:n siirtymisen internetaikakauteen. Internetajan televisiosta voi katsoa haluamansa ohjelmat haluamansa aikana. Tätä ei Digi-TV tarjoa.

Toivotan parasta menestystä 120-vuotiaalle teleyritykselle myös tulevaisuuden välittäjänä.