tiistai 18. joulukuuta 2007

Artikkeli Teleforum-lehteen

Tämä artikkeli on lyhennelmä jo kerran blogissani http://mattimakkonen.blogspot.com/ julkaisemastani kirjoituksesta. Tein lyhennelmän TeleForum ry:n toimitusjohtaja Ville Nurmen pyynnöstä yhdistyksen lehteä varten, jossa se ilmestynee lähiaikoina. TeleForum ry http://www.teleforum-ry.fi/ valvoo sellaisten palvelutuottajien etuja, jotka yrittävät käyttää operaattoreiden televerkkoja jakelukanavanaan. Sitä työtä Suomessa riittää vielä paljon. Jutussa on erityisesti terveisiä niille, jotka mahdollisesti voisivat vaikuttaa operaattoreiden tapaan hinnoitella hallussaan olevia palvelukomponentteja, jotka ovat elintärkeitä palveluteollisuuden kukoistukselle.


Kännykkäpalveluiden putki?

Silloin tällöin julkisessa keskustelussa ihmetellään, kuinka Suomi, entinen kännykkäpalveluiden mallimaa, on jäänyt jälkeen muun maailman kehityksestä. Soneran listautuessa pörssiin sen myyntipuheiden ydintä olivat edistykselliset mobiilipalvelut: "Wash your car or buy a coke with your mobile phone". "More than 10% of the revenues come already today from value added mobile services" antoi myös lupauksen tulevasta. 1990-luvun lopulla Sonera ja Suomi olivat palveluiden määrässä, laadussa ja käytössä maailman kärjessä. Siltä ajalta on peräisin mielikuva, että Suomi on erityisen edistyksellinen matkaviestinpalveluiden maa.

Olennaista 80- ja 90-lukujen palvelukehityksessä oli, että se oli operaattorivetoista. Vahvin kehittäjäoperaattori, Telen matkaviestinyksikkö, ei kuitenkaan pyrkinyt tekemään palveluista omaa liiketoimintaansa enempää, kuin oli tarpeen tien raivaamiseksi niiden siirtymiselle verkkoon. Operaattorin keskeiseksi tehtäväksi nähtiin siellä verkon omistamiseen ja hallitsemiseen perustuva yhdistäminen ja liikenteen välittäminen ja palveluiden kehittymistä muiden liiketoimintana pidettiin hyvänä asiana.

Se oli joidenkin mielestä kuitenkin väärin. Sonerassa alettiin vilkuilla palvelusisältöjen suuntaan ja sisäisissä palavereissa uhiteltiin esimerkiksi omien pankki- tai mediapalveluiden käynnistämisellä. Operaattorin perustehtävään keskittymisen varotettiin johtavan ”bittiputken” rooliin, mikä aliarvioi pahasti operaattorin luontevaa ja vahvaa roolia miljoonien asiakkaiden ja tuhansien palveluiden välissä.

Pörssilistauksen jälkeen Sonera valitsikin strategiakseen laittaa kaikki paukut oman palveluliiketoimintansa kehittämiseen. Strategian epäonnistuminen lähes tuhosi yrityksen ja Soneran mukana tuhoutui lähes instituutionomainen kehitysympäristö, jonka tulokset hyödyttivät kaikkia ekosysteemin suomalaisia jäseniä. Mitä nyt sitten voitaisiin tehdä palvelukehityksen nostamiseksi sille tasolle, että Suomea voitaisiin uudelleen kutsua kärkimaaksi? Osaamisesta se ei ole kiinni, sillä ICT-klusterimme ja mobiiliosaamisemme ovat edelleen maailman huippua. Suomalaiset asiakkaat ovat valmiita omaksumaan hyödyllisiä palveluita edellyttäen, ettei niitä samalla koeta rahastusyrityksiksi. Ongelma saattaakin olla toimijoiden motiiveissa. Operaattoreiden yritys omia palveluliiketoiminta on jättänyt pitkään kestävän epäluulon niiden vilpittömyyttä kohtaan. Operaattoreiden uskotaan käyttävän pullonkaula-asemaansa törkeästi hyväkseen ja rahastavan muiden kehittämillä palveluilla sen sijaan, että tyytyisivät kohtuullisiin korvauksiin palveluiden ja palvelumaksujen välittämisestä.
Ongelmasta on jatkuvasti myös näyttöä. Mobiilipalveluiden arvoketjussa operaattorin luontevana roolina palveluiden yhdistämisen lisäksi on maksuja koskevien tietojen välittäminen ja käsitteleminen siten, että palvelun tuottaja saa lopulta rahansa palveluita käyttäviltä. Operaattoreiden perimät laskutuskorvaukset ovat kuitenkin tyypillisesti moninkertaiset laskutuksen kustannuksiin verrattuna.

Tässä onkin opin paikka pelisääntöjen laatijalle. Ne ovat toimillaan ahdistaneet verkkoja kilpailemaan keskenään, mutta ovat jättäneet sitten palvelutuotannon ja palveluoperoinnin rajapinnan rauhaan. Laskutuskorvauksien, yhdysliikennemaksujen ja vastaavien valvonta ja hintojen reilu kohtuullistaminen, sekä palvelutuottajille annettavat paremmat oikeudet päästä jakamaan asiakas- ja liittymähallinnan kriittisiä tietoja avaisivat reheviä uusia palveluinnovoinnin lähteitä.Se mitä Internet on jo tehnyt palveluille laakakaistaisten yhteyksien puitteissa, tulee hallitsemaan kehitystä myös mobiilipuolella. Se merkitsee älykkäiden palveluiden tulvaa tehokkaiden yhteyksien läpi. Jos joku haluaa kutsua niitä bittiputkiksi, kutsukoon. Minun mielestäni parempi termi on palveluputki. Operaattorit saisivat mieluusti kilpailla sillä, kenen putki välittää palveluita tehokkaimmin ja edullisimmin, kuten myös sillä, kenen asiakaspalvelu vastaa.

Tietoja minusta

Olen syntynyt Suomussalmella vuonna 1952. Läksin maailmalle oppia ja ammattia hakemaan ja sillä tiellä olen edelleen. Tein pitkään töitä Suomen kännykkäilmiön ytimessä. Muutaman vuoden olin vapaana asiantuntijana ja konsulttina, mutta 1.8.2010 aloitin "normaalin" työn Anvia Oyj:n toimitusjohtajana. Sähköpostia minulle voi lähettää osoitteeseen makkosmatti(miumau)gmail.com.