STT:n uutisia

STT:n toimittaja Maija Paikkala otti yhteyttä Ilkka Kanervan tekstiviestikohun ollessa kuumimmillaan. Ei siinä mitään, minähän olen aina valmis asiallisen uutisvälineen haastatteluun. Alla oleva teksti on toimittaja Paikkalan minulle lähettämä luonnos, josta olen pari virhettä korjannut. En tiedä, onko minulla edes lupa sellaista julkaista, mutta otan riskin. Jutun perusteella oli huhtikuun alussa kirjoituksia monessa paikallislehdessä ja molempien iltapäivälehtien nettiversioissa.

--------------------------------------------------------------------------

Diplomi-insinööri Matti Makkosta pidetään tekstiviestien keksijänä. Telealan uranuurtaja tunnustaa keksinnön, vaikkei varsinaista tekniikkaa ollutkaan toteuttamassa.
– 1980-luvun alussa tuli ideoitua tällainen toiminto, joka sittemmin toteutui.
Melkein olin itsekin ajatuksen unohtanut, Makkonen myöntää.
Tekstiviestin isällä on sanansa sanottavana Ilkka Kanervan tekstiviestikohusta.
Makkonen ilmoittaa kuuluvansa niihin, joiden mielestä näitä asioita ei kuulu käsitellä julkisuudessa ollenkaan.
– Tuomitsen Kanervaa enemmän ne riekkujat, jotka tuovat näitä asioita käsiteltäväksi. Viestittelyn toisen osapuolen toimintaa en hyväksy, mutta ihmettelen myös mediaa. Arvomediana itseään pitävät tahot ovat olleet innolla tätä soppaa hämmentämässä. Se vie uskottavuutta. Koskaan ei tiedä, mikä asia on tärkeä ja mikä ei, kun media tuo tärkeiksi asioiksi tällaisia, Makkonen puhahtaa.
– Politiikassa ammutaan herkästi kaikkia ja kaikilla keinoilla. Kyseenalainen ja harkitsematon toiminta yksityiselämässä on oiva ase. Nyt se on toimi niin, että Kanerva saatiin alas.
Makkonen muistuttaa, että tekstiviesti on näppärä väline hoitaa henkilökohtaisia asioita. Samalla se on kuitenkin vaarallinen väline, koska siitä jää jäljet, joita voidaan käyttää väärin.
– Alun perin ideoimme viestit omaa työkäyttöämme varten. Ensimmäisessä palaverissa kuitenkin totesimme myös siviilinäkökulman: asioita voidaan hoitaa huomaamattomasti tekstiviestein.
– Olen vain iloinen siitä, että tekstiviesti kelpaa moneen käyttöön.

Makkonen roiskii mielipiteitä blogiin

Makkonen kirjoittaa blogia ja toukokuussa häneltä ilmestyy kirja johtamisen sudenkuopista.
– Kun en ole enää vaikuttavassa asemassa työelämässä, ajattelin että roiskin tuonne blogiin kaikenlaisia mielipiteitä. Jos se vaikuttaa, hyvä niin, ja jos ei, olenpahan ainakin tuonut mielipiteeni esille, filosofoi Makkonen.
Suomussalmen poikana Makkonen on aina pitänyt ulkona liikkumisesta.
– Luonto oli vieressä ja sitä oppi kunnioittamaan ja käyttämään. Luonnossa hienointa on sen hiljaisuuden ja kaikkivoipaisuuden kokeminen. Kerään marjoja ja sieniä tai liikun muuten vaan vettä tai maata pitkin. En tiedä, onko minulla jäänyt keräilijän geeni päälle.

Kaiken takana on nainen

Makkosen päätyminen telealalle oli sattumaa. Opintojen loppuvaiheessa hän tapasi Uudessakaupungissa työskennellessään naisen, jonka kanssa meni myöhemmin naimisiin.
– Se lisäsi paineita etsiä töitä etelän suunnalta. Sain mahdollisuuden tehdä diplomityöni posti- ja lennätinhallituksessa ja sinne sitten jäin.
Makkonen jatkoi insinöörinä matkapuhelinjärjestelmien kehittämisen parissa.
1980-luvun puolivälissä tehtävät vaihtuivat liiketoiminnallisiin vastuisiin.
Pitkän uran Makkonen teki Sonerassa ja sen edeltäjissä. Muutaman vuoden Nokia-pestin jälkeen hän siirtyi vuonna 2003 Finnet Oy:n toimitusjohtajaksi.
Ristiriitaisten odotusten paineessa Makkonen kuitenkin jätti tehtävän jo muutaman vuoden kuluttua.
Nykyään Makkonen tarjoaa konsulttina tele- ja johtamisasiantuntijan palveluita.
– Toisaalta minulla on nyt suuret vapaudet ja olen pystynyt tekemään asioita, joita en pystynyt normaalityössä. Toisaalta ansiotaso on niin pieni, että sillä juuri ja juuri elää, kun syö vanhoja säästöjä samalla, järvenpääläinen hymähtää.

Ja sitten "faktalaatikko":

Matti Makkoselle mieluisimmat tavat viestiä:
1. Henkilökohtainen keskustelu. Vaikein, mutta onnistuneena miellyttävin tapa.
2. Tekstiviesti. Pikkuinen kirjeen korvike. 20–30 vuotta sitten kirje olisi noussut listalla ylös, mutta nykyään en kirjoita niitä enää.
3. Puhelu.
4. Blogi. Se on median ja henkilökohtaisen sähköpostin välimaastossa. Monet tuttavani lukevat blogistani kuulumisiani ja luen ystävieni vastaavia kirjoituksia. Blogi on kuitenkin julkinen, joten en kirjoita sinne aivan kaikkea.
5. Perinteinen sähköposti.

Sari heitä kivi

Provosoiduin Ilkan pääkirjoitussivulla 27.3.2008 olleen kolumnin johdosta niin, että naputtelin kännykällä alla olevan tekstin kolumnin kirjoittaneelle toimittajalle. Pienet sarvet kasvoivat päähäni, kun laitoin viestini tiedoksi myös päätoimittaja Matti Kalliokoskelle, jonka kanssa olen ollut aiemmin tekemisissä. Päätoimittaja vastasi kysymällä, saisiko kirjoitukseni julkaista. Suunnilleen tällaisena se sitten oli Ilkassa 30.3.2008.

------------------------------------------------
Toimittaja Virpi Niemistö

En malttanut olla reagoimatta tämänaamuisen Ilkan kolumniisi. Se edustaa puhtaimmillaan sitä linjaa, jonka valitettavan monet lehdet näyttävät omaksuneen Ilkka Kanervan tekstiviestikohussa. Niissä tuomitaan Kanervan toiminta ja yllytetään muitakin mukaan tuomiotalkoisiin ilman, että kerrotaan, mikä on rikos.

Eli mikä siinä Kanervan toiminnassa on niin hirveän sopimatonta, että kilttiä Sari Sairaanhoitajaakin pitää usuttaa rankaisutoimiin?

Se ei liene synti, että lähettää tekstareita? Onko joku tietty määrä sopivuuden raja? Ovatko aikuisten seurusteluun liittyvät tai sellaiseen tähtäävät tekstiviestit tuomittavampia kuin samaa tarkoittavat suorat puheet kasvokkain?

Iskikö Paavo Lipponen runsaasti itseään nuoremman naisen lastensa äidiksi ilman teksti- tai suoria viestejä vai onko Paavolla ja Ilkalla eri säännöt? Vai onko ero vain siinä, että Paavon nainen oli fiksumpi, eikä myynyt viestejä roskalehdelle rahoittaakseen lomamatkansa?

Itselläni ei ole mitään syytä puolustella Kanervan toimintaa, joka vaikuttaa aivan tyhmältä poliittisen henkilön riskin ottamiselta. Yhtä tyhmää on yrittää hätävalheilla peitellä tapahtumia.

Asia onkin periaatteellinen. Mielestäni Ilkka Kanervan ihastuminen aikuiseen tanssityttöön ei kuulu muille kuin Kanervalle itselleen, tytölle ja mahdollisesti lähiomaisille. Ihastumisen ilmaiseminen ja seurustelusuhteeseen pyrkiminen tekstiviestein on yhtä hyväksyttävää kuin millä tahansa muulla kommunikaatiokeinolla. Itse asiassa se on tehokkaampi ja kiireiselle ministerille paljon hyväksyttävämpi tapa kuin hakeutuminen oikeasti puhe-etäisyydelle. Jos ministeri maksaa kuten sadat tuhannet muut työsuhde-edustaan veroa, ei työpuhelimen käytöstäkään pitäisi moittia. Jos tyttö on torjuvainen, pitää "vonkaaminen" tietenkin lopettaa, mutta olen ymmärtänyt, ettei Kanervan syyttelyssä ole tästäkään kysymys.

Tuomiolle joutaisivat henkilökohtaiset viestit julkisuuteen tuonut naikkonen ja roskalehden kivenheittokampanjaan yhtyvät. Riekkujien joukko taitaa olla sama kuin poliittisten vastustajien joukko.

Toivotan myös kaimalleni Vanhaselle onnea hänen taistelussaan yksityisyyden kunnioittamisen puolesta. Hänen ja Kanervan tapaukset ovat täsmälleen samat varsinaisen ongelman näkökulmasta. Ongelma ja tuomittava asia on, että julkisuushakuinen ihminen myy kahdenkeskisiksi tarkoitetut viestit "toreilla".

Terveisin, Matti Makkonen, "tekstiviestin isä"