lauantai 21. huhtikuuta 2007

Tekstiviestin isän tuskaa

Tekstiviestin keksijän roolista on minulle ollut joskus jopa pientä harmia. Alla oleva vastineeni Helsingin sanomien kirjoitukseen selventää tätä näkökulmaa:

Vielä työsuhdekeksinnöistä

Helsingin Sanomien taloussivuilla oli 11.6.2006 hyvä ja perusteltu toimittaja Tuomo Pietiläisen artikkeli työsuhdekeksinnöistä ja keksijöiden kannustamisesta. Tekstiviesti oli esimerkkinä keksinnöistä, jotka ovat olleet erittäin tuottavia, mutta keksijät ovat jääneet korvauksetta. Tekstiviestissä on käynyt juuri näin, mutta haluan oikaista artikkelin antamaa kuvaa korvauksista.

Päinvastoin kuin kirjoituksessa oleva sitaatti antaa ymmärtää, en kaipaa taloudellista korvausta tekstiviestistä. Keksintö on syntynyt kansainvälisessä yhteistyössä 1980-luvun alussa. Silloin ei pidetty sopivana yhteistyössä syntyneiden palveluideoiden ja keksintöjen suojaamista. Kehitystyö perustui nimenomaan avoimeen ideointiin ja ideoiden vaihtamiseen. Työryhmissä ideoista tehtiin järjestelmä- ja laitespesifikaatiot ja sitä kautta toimivia palveluita.

Myös tekstiviesti perustuu avoimeen kehitysympäristöön ja satojen ihmisten panokseen. Kukaan meistä alkuperäisen idean kehittäneistä (Seppo Tiainen, Juhani Tapiola ja allekirjoittanut) ei tehnyt asiasta edes rekisteröimiskelpoista dokumenttia, jolla keksintö voitaisiin osoittaa. Keksintömme vietiin pohjoismaisten työryhmien kautta eurooppalaiseen GSM-järjestelmään ja sitä kautta miljoonien ihmisten arkeen. Koko matkaviestinnän jättimäinen liiketoiminta perustuu kansainvälisissä kehitysorganisaatioissa pyyteettömästi työskennelleiden tuntemattomien ihmisten ideoihin, niistä käytyihin keskusteluihin ja yhteiseen kehitystyöhön. Olisi väärin palata takaisin historiaan, ja vaatia tekstiviestin osalta toimittavaksi toisin.

Oma jälkiviisauteni tekstiviestin todennäköisenä ensimmäisenä ideoijana kävi mielessäni joskus 1990-luvun lopussa, kun kännyköistä ja tekstiviesteistä oli tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Kansainväliseen kehitysyhteistyöhön perustuneista menestyneistä liiketoimista oli tullut omistuksilla kauppaa käyvien etua palvelevia pörssiyhtiöitä. Tuntui pahalta koko entisen pyyteettömän kehittäjäjoukon puolesta, että sen arvokkaaksi osoittautunut työ vaurastutti aivan muita ihmisiä. Halusin unohtaa tekstiviestin keksimishistorian, koska asialle ei enää voinut mitään. Kun aikaa on nyt kulunut, uskallan leikkiä taas ”entä jos” -ajatuksella. Jos nyt keksisimme tekstiviestin, hakisimme sille patenttia, perustaisimme oman yhtiön tuottamaan tekstiviestinnän välineitä, ja vaatisimme rojalteja kaikilta tekstiviestien välittäjiltä.

Jos työnantajani olisi reilu, ilmoittaisimme työsuhdekeksinnöstä, auttaisimme sen toteuttamisessa ja nauttisimme meille keksijöille kuuluvista menestykseen perustuvista korvauksista. Luulen, että viittaamani artikkelin sanoma olikin juuri tämä. Innovaatioihin kannustamiseksi yrityksissä tulisi noudattaa politiikkaa, jonka mukaan tuottaviksi osoittautuvista keksinnöistä maksettaisiin niiden todellisen arvon mukaisia korvauksia. Mielestäni näin pitäisi olla riippumatta siitä, patentoidaanko keksinnöt vai ei.

Matti Makkonen
”Tekstiviestin isä”

Ei kommentteja:

Tietoja minusta

Olen syntynyt Suomussalmella vuonna 1952. Läksin maailmalle oppia ja ammattia hakemaan ja sillä tiellä olen edelleen. Tein pitkään töitä Suomen kännykkäilmiön ytimessä. Muutaman vuoden olin vapaana asiantuntijana ja konsulttina, mutta 1.8.2010 aloitin "normaalin" työn Anvia Oyj:n toimitusjohtajana. Sähköpostia minulle voi lähettää osoitteeseen makkosmatti(miumau)gmail.com.